Lyrics:

Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan.
ja ep�onnen sirpaleista peili liimataan.
Se siell� palelee, sinun mykk� kuvasi,
se todistaja totisena
kaiken j�lleen kerran turhan pantiks toteaa

Ja teitp� mink� teit viilt�� viima vastaan,
ihmishahmot j��tynytt� tulta sylkee vatsastaan.
Kun k�sin avatuin tahtoo, toivoo parastaan
ja viimein er��n aamun tullen
saapuu eteen portin joka johtaa tyhjyyteen.

Ei virtaa mik��n, kaikki j�hmettyy.
Ei veden kalvo heijasta kuin pime��.
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmiss��n
yksin kulkee, yksin sinne j��.

Vaan mit� tahto on, mit� toivomukset.
Vai salaisuusko, taikuus, laittaa sinut liikkumaan.
Ket� kuuntelet, jos ket��n lasta t�m�n maailman,
on oikeutesi julmaa, kylm�t silm�si ne katseen
kesken lennon pys�ytt��.

Sinuun me turvaamme, kiusatut sielut,
itsemme kiusaamat todistajat.
Sinuun me turvaamme, nimeesi aina
vannomme julmuuden puolustajat.