Virtaa joki yli nukahtaneen maan
virtaa, laulaa j��tynytt� lauluaan
ja kaislat huojuu talven aurinkoon
sielut t��ll� el�neitten huokaa kuutamoon
tunnen tien, se on kuin tuttu unista
jota kulkee, eik� sit� tiet� kukaan tunnista
raivo ��neen kahlittuna tilaisuutta odottaa
pakahtunut kello muinoin murtunut
silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana on kaukana kuin pilvien takana
silmien takana on kaukana kuin kuu
ei mit��n ik�v�mp�� n�ill� rantat�rmill�
kuin yksin�iset v�ittelyni kanssa hulluuden
ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden
ihmisten hahmot puusta leikatut
mist� kaikki sanat tulevat
hetkest� hetkeen niin kuin l�hde loputon
kaikki palaa alkuunsa ja selitykset j��
k��rme kohmeen kangistama j�yt�� h�nt��ns�
katkeaa minuus kuiva oksa, lehdet�n
n�kee unta el�m�st��n, k�velee ja k�velee
kellot uinuu iltaan, ranta haipuu, puista pakenee
vapauden lintu tunteeton