Lyrics:

Sorahtaa laulu ja pakenee t��lt�, sen itkun kuulen
viiman meren aavain sanoiks muuttaneen.
Kirkot, temppelit sille rakensin,
petin, k�rsin, valhein itselt�ni suojelin.

Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa
korvaten herkkyytt� voimalla, tahdolla.

Hiljaisuutta kieleksi luulin,
kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin.
Etsin suuntaa suunnatonta,
ikuisuuden meren rantaan hiekan p��lle talon rakensin:

Minne paha haudattiin,
sinne minut haudatkaa.

Al� mene - nyt kun se tuntuu
pahemmalta - kuin kuolla kesken
painajaisen - jossa ei oo
mit��n hyv�� - tehnyt kellek��n.

Nyt taivas hehkuu tulta hautoen, vesi raskas loiskii
syv�nteiden p��ll� pronssinen.
Ilma tuoksuin syksyn aavistaa,
lento p��skyn muistaa talven tuulet paeten:

El�m�n henk�yksen takana aukeaa
loputon pelko; se laulajaa ajaa.