ei vallankumouksesi hedelm�t
pitele k�sist�si en�� tiukasti
esineet liikkuu kun ei katsele
nauruun v��ntyy manan suu
alhaalla holvissa henget rukoilee
kuunnellen viestej� niin syv�lt� ja kaukaa
viel� saatan sinuun katsoa
kahden maailman rajalla miss� joki seisoo
�l� sano ei, �l� puhu
�l� mene, viel� hengit�
ja viimeiseen asti pid� sanasi
pid� kivi jota kannat
mene huoneeseen, jossa he lep��v�t
kukkien, �l� sulje silmi�si pimeyteen
(sanokaa minun puhuneen)
min� laulan t�h�n kauneuden
suhteeksi tyhjyyksien v�lille
min� taivuttelen k�det rinnallesi
planeettojen alla liikkuu y�
leikkaan hiuksesi ja kyntesi
valvon y�ni suojellen oveasi heilt�
ilmeet taiteltuina samettiin
uivat aikakaudet mutaiseen virtaan