Lyrics:

Kerran, ajan kainalossa meille
valon kev�t kajasti.
Niityn yli, kasteen, juostiin,
piilouduttiin tummiin lehtoihin.
Kerran, ajan kainalossa
tuulet, pilvet meid�n kansaamme,
kun kantoi aatteet ylv��t,
salaisuuden syv�t vuot.

Valomuurin tuolla puolen
nopeuden kantamattomissa
asuu tyhjyys, joka meid�t yhdist��.
Todellisuuden harmaat huoneet,
hyl�tyt tilat ja rautaiset tiet,
kaikki kylmyys, joka meid�t voi mets�st��.

Kev�t, jossain, sin� siell�
kuulet raskaan veden pauhun.
Ootat v�rit, tuoksut palaa,
kuljet pihaa mielin ankarin.
Mutta kev�t ei pukahda sanaakaan,
myrtit, laakerit varisee eiliseen.
Sin� aattelet kaiken loppua,
syksy�, pimeit� et�isyyksi�.

Valomuurin portin p��ll�
kasvot pakotetut metalliin,
niiden ilmeess� tyyneys ��ret�n.
Niiden ilmeess� pronsisessa,
vaihtumattomassa, vieraassa
kaikki kauhu joka jatkuu aina vaan.

Mutta se on unta, unta vaan,
kaikki unta t��ll� kaukana,
kaiken lohdun tuolla puolen,
kauneuden rannoilta karkotettuna.

Mutta se on unta, unta vaan,
kaikki unta t��ll� kaukana,
kaiken lohdun tuolla puolen,
kauneuden rannoilta karkotettuna.

Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat
minut tahtoivat alistaa kokeeseen
otin teht�v�n vastaan ja katosin
heid�n kauneimman laivansa kannella.