nuo valkoiset kent�t t�t� maata hallitsevat
j��n v�lkehtiess� hiljaa itkev�t
kaiken kuolevaisen ajat muistavat
halki pohjoisen kirkas taivas siint��
mets�n huuruun saattaa kylm�ll� sateellaan
t�hdet taakseen k�tkee, meren tuleen sytytt��
ukkosellaan vuoriakin vavisuttaa
p�iv�t seisauttaen �isin raivoten
kauan ovat pilvet kulkeneet
rauhatta vetten p��ll� velloneet
jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa
meit� vain riepottaa virta mukanaan
nuo valkoiset kent�t y�t� h�ik�isev�t
hiljaiset j�ttil�iset j��st� ja kivest�
maan kylm�n kauniin saa tuuli hajottaa
ja ikuinen virta lumena sataa
lakeudet ainiaan vailla asujaa
tahtoonsa j��kylm� tuuli maan kauniin taivuttaa
kaukana viima pilvi� ajaa
kallioihin suruisat s�keens� kirjoittaa
taivas eksytt�� v�syneen vaeltajan
jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa
niin kiroavat j�ttil�iset j��st� ja kivest�
ei t�st� kukaan k�y
vaikka puut tuhkaksi palaisivat
vaikka ranta karkaisi veden taa
ei t�t� maata voi ihminen omistaa